Ensimmäinen täydellinen Raamattu suomeksi. Sitä ennen oli Mikael Agricolan Uusi testamentti vuodelta 1548 ja osia Vanhasta; sen jälkeen oli kokonainen Raamattu kielellä, jota oli tuskin kirjoitettu. Neljä oppinutta teki työn vuosina 1638–1641 — Eskil Petraeus, Martinus Stodius, Henricus Hoffman ja Gregorius Matthaei — Turun piispan Isaacus Rothoviuksen alaisuudessa, joka ajoi hankkeen läpi. Suomi kuului Ruotsiin, ja teos ilmestyi vuonna 1642 kuningatar Kristiinan suojeluksessa.
He käänsivät hepreasta ja kreikasta Lutherin saksa vierellään. Kustaa Vaasan ruotsalainen Raamattu oli toinen pöydällä ollut kirja; se ei ole tässä aineistossa, joten ketju merkitsee tähän vain Lutherin. Vuoden 1642 Biblian suurempi vaikutus kohdistui itse suomen kieleen. Kieli, jolla ei ollut juuri lainkaan kirjoitettua proosaa, sai yhdessä niteessä sanaston ja poljennon kaikkeen laista valitusvirteen — ja jokainen myöhempi suomalainen Raamattu on sen tarkistus tai seuraaja eikä uusi alku.
Tässä lukijassa tämä on kohta, jossa suomalainen linja lakkaa olemasta suomalainen. Kolme askelmaa Kirkkoraamattu 1933/38:n alapuolella, Biblia 1776:n alla, tämä laitos ilmestyy, ja sen alla Lutherin saksa vuodelta 1545. Se on aineiston ainoa kohta, jossa yhden kansankielisen Raamatun ketju laskeutuu toiseen kansankieleen sen sijaan että putoaisi suoraan hepreaan ja kreikkaan. Teksti on peräisin Kotuksen VKS-korpuksesta, ja siksi näkemäsi kirjoitusasu — ”tulcon walkeus” — on vuoden 1642 painoksen oma eikä nykyaikaistettu.