Suomen kolmas Raamattu ja se, joka jäi. Kyse on tarkistuksesta eikä uudesta käännöksestä: linja kulkee Florinuksen vuosien 1683–85 laitoksen kautta vuoden 1642 Bibliaan, ensimmäiseen täydelliseen suomenkieliseen Raamattuun. Vuoden 1776 laitos muutti oikeinkirjoituksen ja sen mukana ulottuvuuden. Se oli ensimmäinen suomalainen Raamattu uudistetussa ortografiassa ja ensimmäinen kotikäyttöön painettu eikä vain saarnastuolia varten tehty. Raamattu, jonka perhe voi omistaa, on toinen esine kuin Raamattu, jonka seurakunta omistaa.
Se pysyi kirkon käytössä puolitoista vuosisataa, kunnes Kirkkoraamattu 1933/38 korvasi sen, eikä sen lukeminen loppunut siihen että se lakkasi olemasta virallinen. Kaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäistä herätysliikettä, lestadiolaiset ja rukoilevaiset, pitivät sen ja käyttävät sitä yhä. Siksi pelkkä sana Biblia osoittaa suomessa tähän eikä mihinkään vanhempaan tai uudempaan laitokseen, ja siksi kirjaa kutsutaan myös Vanhaksi kirkkoraamatuksi.
Tässä lukijassa se on suomalaisen ketjun keskikohta. Avaa yksi askelma Kirkkoraamattu 1933/38:n jakeen alta, niin tämä laitos tulee näkyviin; avaa yksi tämän alta, niin vuoden 1642 Biblia tulee. Askelmat on kuitenkin luettava eri tavoin. Vuosien 1933/38 kääntäjät työskentelivät hepreasta ja kreikasta, joten yllä oleva askelma on saman kirkon Raamatun seuraantoa eikä johtamista. Alla oleva askelma on aitoa: 1776 on vuoden 1642 tarkistus, ja sen askeleen molemmin puolin olevat sanat on tarkoitettu verrattaviksi.